28 elo Mitä uutta erikoispyörät voivat tuoda harjoitteluun (4/4): Sähköpyörällä alkuun, yksipyöräisellä taitoa ja potkupyörällä uudenlaista ärsykettä.
Erikoispyörien neliosaisessa sarjassa on tultu päätösosaan.
Aikaisemmat osat ovat käsitelleet
fiksiä (eli vapaaratatonta pyörää),
nojapyörää ja
ergometria (eli kuntopyörää, jossa voi säätää polkemansa tehon).
Viimeisessä osassa otan lyhyesti tarkasteluun sähköpyörän, potkupyörän ja yksipyöräisen. Näistä minulla ei itselläni ole omakohtaisia kokemuksia, joten analyysi menee pitkälti perustuen tutkimuksiin (sähköpyörän osalta) tai kuvitelmiini aiheesta.
Sähköpyörällä vaivattomasti kuntoilu tutuksi
Sähköpyöräily on varmaankin tällä hetkellä yksi eniten suosiota kasvattava moottorikäyttöinen kuljetusmuoto.
Nopeammin, helpommin, mutta kuitenkin kuntoillen
Sähköpyöräilystä on tehty monia tutkimuksia eri tulokulmista (turvallisuus Kiinassa, onnettomuudet, levinneisyys, jne.) Minua tässä yhteydessä nyt kuitenkin kiinnostaa eniten sen kuntoiluun liittyvät aspektit.
Kuten olisi luultavaa, polkijan energiankulutus ja syke ovat sähköpyörällä pienemmät kuin normipyörällä. Edelleen rasituksen tuntemus on selkeästi pienempi ja vastaavasti ajamisen nautinto suurempi. Ero normipyörään on ennalta-arvattavasti suurin mäkisessä maastossa ja pienin tasaisella maastolla. Sähköpyörällä kaupunkiajo on noin 2 – 4 km/h nopeampaa.
Tästä kaikesta johtuen liikunnalliset terveysvaikutukset ja ärsyke kunnon nostamiseen ovat pienemmät kuin normipyörällä. Hätäisesti voisi jo julistaa, että sähköpyörällä kunto ei nouse niin kuin normipyörällä. Mutta ihan niinkään ei ole asianlaita. Suurellakin avustuksella sähköpyörän käyttö kun sukeltaa selkeästi terveysliikuntasuosituksiin: suurin osa sähköpyörällä ajosta voidaan luokitella reippaaseen tai raskaaseen liikuntaan. (Louis et al., 2012; Sperlich et al., 2012; Berntsen et al., 2017)
Perinteinen sähköpyörä sopii tavallisille kansalaisille
Sanoisinkin, että perinteinen sähköpyörä sopii kaikkein parhaiten kuntoilua aloitteleville, joille kynnys tehdä vaikkapa alle 10 km työmatka pyöräillen on korkea. Sähköpyörä auttaa selkeästi normaalissa kaupunkiajossa, tekee matkanteosta helpompaa ja auttaa nostamaan kuntoa etenkin jos kunto on alkujaan hieman alamaissa.
Toisekseen se on erinomainen valinta sunnuntaiajelusta pitäville, jotka sähköpyörän avulla uskaltautuvat kenties tekemään hieman pidempiä lenkkejä ja lähtevät ylipäätään kiertelemään maailmaa pyörällä.
Kisaajille rajoittamaton sähköpyörä
Sen sijaan kilpakuntopyöräilijöille ei perinteisestä sähköpyörästä ole juuri hyötyä; se painaa huomattavasti enemmän kuin normipyörä. Lisäksi nämä hyväkuntoiset tekevät pitkiä lenkkejä jo valmiiksi yli 25 km/h keskinopeudella, mikä on perinteisellä sähköpyörällä avustuksen kattoraja.
Tälle ryhmälle parempi valinta voisi olla nopeusrajoittamaton sähköpyörä, joka nykyisellä lainsäädännöllä luokitellaan sähkömopoksi. Jo esimerkiksi 150 W apu kahvaa vääntämällä voisi kilpakuntoilijoillakin nostaa pk-lenkkien vauhtia. Toinen kysymys sitten on, että jos tarkoitus on tehdä kuntoa nostavia pitkiä lenkkejä, niin mitä lisähyötyä + 2 – 8 km/h nopeus tuo lenkkeihin, etenkin kun sähkömoottorin ansiosta polkijan tekemä työ pienenee ja siten kestävyysvaikutukset pienenevät.
Toki tällainen rajoittamaton sähköpyörä olisi oiva apu hyväkuntoisellekin pitkien matkojen taivaltamiseen, kuten esimerkiksi > 20 km työmatkoilla tai säännöllisesti toistettaville mökkireissuille.
Tällä hetkellä rekisteröinti sähkömopoksi tuo tullessaan vuosittaisen rekistöintimaksun (muistaakseni sadan euron pinnassa), joten halpaa puuhaa ei rajoittamaton sähköpyöräily ole.
Sähköpyörien hinnat
Hyvien sähköpyörien hinnat taitavat lähteä kahden tuhannen euron tietämistä. Toisaalta, esimerkiksi Turussa on paikkoja (kuten Recykkeli), jotka muuntavat asiakkaan normipyörän sähköpyöräksi noin tuhannen euron hintaan. Taitavasormiset voivat toki myös tilata sähköpyöräsetin ja kokeilla itse muuntaa oman pyöränsä sähköiseksi, mikä säästää hinnasta muutaman sata euroa.
Yksipyöräisellä taitoharjoittelua ja hauskuutta
Kuvittelisin, että yksipyöräisellä ajaminen kehittäisi tasapainoa, motoriikkaa ja yleistä taitavuutta. Valmentajan näkökulmasta sanoisin, että yksipyöräisharjoittelu olisi hyvä nimenomaan itsensä haastamiseen, uuden oppimiseen ja tottujen tapojen rikkomiseen. Puhumattakaan niistä onnistumisen riemuista ja siitä hauskuudesta mitä yksipyöräisellä ajaminen voisi tuoda tullessaan.
Yksipyöräisessä on kiinteä vaihde, jonka suuruus riippuu pyöriteltävän renkaan koosta. Näin ollen suuriin vauhteihin ei yksipyöräisellä pääse, mutta se tuskin usein on tarkoituskaan. Matkanopeudeksi olen lukenut arivioita noin 10 – 15 km/h. Siis selkeästi kävelyä nopeampi, mutta ei ehkä niinkään monien kilometrien matkoihin soveltuva.
Mukaanotettavaksi yksipyöräinen on sopivan kompakti, joten periaatteessa sellaista voisi käyttää taittopyörän sijaan esimerkiksi bussilla matkustaessa määränpäässä. Yksipyöräinen on myös hinnaltaan mukavan kompakti. Jo 150 eurolla näyttäisi saavan sellaisia ostettua.
Potkupyörällä räjähtävyyttä ilman lihasvaurioita
Kuin loikkia ilman suuria lihasvaurioita
Itse kuvittelisin, että potkupyörä voisi antaa sananmukaisesti potkua jalkoihin. Näkisin, että sellaisen käyttäminen olisi hieman kuin tekisi pitempiä loikkasarjoja ilman että mukana olisi häiritsevää eksentristä jalan vastaanottamisvaihetta. Eli käytännössä lihasarkuutta ja lihasvauriota tullee potkupyöräilyssä vähän, mutta enemmän tai vähemmän räjähtäviä potkusuorituksia monia.
Potkupyörällä potkut lienevät vain tyypillisesti pitempiä kuin juoksussa tai loikissa, joissa potkua ei saateta niin pitkälle kuin potkupyörällä. Siten liikkeenä potkupyöräily voisi olla myös lähellä luistelua, mutta silti näkisin sen räjähtävämpänä suorituksena. Se voisi olla erinomainen lisäharjoitusmuoto niin juoksijalle kuin pyöräilijälle.
Potkupyörä on hyvä niin pyöräilyä kuin juoksua tukemaan
Pyöräilijällä lonkanojenatajalihakset (kuten pakaralihakset) voivat olla heikommat kuin pyöräilyssä vahvasti voimantuottoon osallistuvat etureiden lihakset. Tällöin potkupyöräharjoittelu harjoittaisi unohtunutta takareiden lihaksistoa ja lonkanojentajia.
Juoksussa jatkuva iskutus taas voi aiheuttaa vammariskin kasvamista. Tällöin potkupyörän käyttö voisi olla pehmeämpi keino tehdä osa lenkeistä ja silti säilyttää jonkinlainen liikkeen räjähtävyys.
Potkupyörien hinta
Korostaisin kuitenkin, että en ole itse vielä kokeillut potkupyörän käyttöä, eikä potkupyöräilystä löydy tutkimuksiakaan. Niinpä kaikkinainen pohdintani on perimmältään aika vapaata. Hinnaltaan potkupyörät vastaavat hyvin pelkistettyä ulkomuotoaan: potkupyörän hinnat liikkuvat haarukassa 250 – 600 e.
Erikoispyörät harjoittelussa
Miksi valita erikoispyörä?
Erikoispyörien kanssa harjoitteluun saa ylimääräistä vaihtelua ja mielekkyyttä. Lisäksi toisistaan poikkeavilla erikoispyörillä saa myös hieman korostettua harjoittelun vaikutuksia tiettyyn suuntaan niin halutessaaan. Niiden valitettavin puoli on usein vain hinta. Uuden pyörän hankinta kustantaa usein kuitenkin monia satoja euroja, ja siinä joutuu usein laskemaan onko erikoispyörästä saatava hyöty ja ilo niin suuri kuin siitä maksettava hinta.
Maasto tukemaan harjoittelua
Oma lukunsa on sitten vielä maastomuotojen käyttö tukemaan ja antamaan vaihtelua harjoittelua. Pyöräilyn tekniikkaa voi hyvin opetella maastoajossa metsässä tai talviajossa lumisilla ja jäisillä teillä. Liikennevirrassa pysyttely kaupunkiajossa voisi sekin käydä hyvänä harjoituksena. Näiden lisäksi voi yleensä mainittujen ylämäkivetojen lisäksi kokeilla alamäkivetoja, ajoa puiduilla pelloilla ja hurjapäisimmät voivat kokeilla ajamista rappusia alas.
Viitteet
Berntsen S, Malnes L, Langåker A & Bere E (2017). Physical activity when riding an electric assisted bicycle. Int J Behav Nutr Phys Act 14:55, 1–7.
Louis J, Brisswalter J, Morio C, Barla C & Temprado J-J (2012). The Electrically Assisted Bicycle An alternative way to promote physical activity. Am J Phys Med Rehabil 91, 931–940.
Sperlich B, Zinner C, He K, Born D-P & Holmberg H-C (2012). Biomechanical, cardiorespiratory, metabolic and perceived responses to electrically assisted cycling. Eur J Appl Physiol 112, 4015–4025.
Kuvat on otettu Wikimedia Commons sivustolta.
Ei kommentteja