21 tammi Spontaania koko kehon käyttöä
Jospa aikuisetkin osaisivat vielä suhtautua liikkumiseen samalla avaramielisyydellä kuin lapset!
Lasten spontaania kehon käyttöä
Otetaan esimerkiksi oma 2-vuotias tyttäreni. Hän saattaa ruokapöydästä lähteä omiin leikkeihinsä hevoslaukalla. Tai sitten kääpiökävelyllä, tai varpailla kävelyllä (”Osaan kävellä näinkin!”). Puhumattakaan kaikista niistä spontaaneista loikista ja hypyistä joita hän tekee pitkin päivää. Kuten esimerkiksi kiipeää tuolille ja hyppää alas, ihan vain koska se on hauskan tuntuista.
Mitä spontaani kehon käyttö tekee
Samalla kun lapsien mielestä on hauskaa kävellä jättiläiskävelyä ja kieriä ja kyykistellä, he samalla kuormittavat kehoa monista eri näkövinkkeleistä. Eli mitä lapset tekevät kun he käyttävät kehoaan monimuotoisesti päivän aikana?
He käyttävät monia eri lihaksia kaikilla mahdollisilla lihaspituuksilla.
Esimerkiksi reisilihasta voi kuormittaa yläosasta, keskeltä tai alaosasta riippuen pitkälti polvinivelen kulmasta voimantuoton aikana. Jos lihasta käytetään kaikilla eri lihaspituuksilla, lihas kuormittuu ja voima kasvaa tasaisesti koko lihaksen matkalla. Jos ihminen käyttää taas pääsääntöisesti vain tiettyjä lihaspituuksia, voima kasvaa lähinnä näillä pituuksilla. Näin käy helposti esimerkiksi pelkkää kestävyysjuoksua harrastavalle, mutta myös luonnollisesti passiivista elämää viettävällä. Tämä taas johtaa jonkinasteiseen epäsuhtaiseen lihastasapainoon.
Toisekseen, vain tiettyjen lihasten yksipuolinen käyttö vahvistaa vain niitä käytettyjä lihaksia, mikä aiheuttaa jälleen lihasepätasapainoa. Esimerkiksi rintalihasten liiallinen käyttö voi vetää ryhtiä kumaraan, kun yläselän lihaksia ei voimisteta tasapainottamaan vahvaa etupuolta.
Epäsuhtainen lihastasapainolla saattaa olla taas olla vaikutusta loukkaantumisten esiintymisiin tai lihaskireyksien muodostumisiin.
He kuormittavat luita moninaisista eri suunnista.
Luissa on koko ajan meneillään sekä hajottamis-, että rakentamisprosessit. Kun luuta rasitetaan tietystä suunnasta, keho tekee luusta vahvemman tuohon nimenomaiseen suuntaan. Niinpä, yksinkertaistaen, jos luurankoa kuormittaa monista suunnista, se myös vahvistuu kaikkiin noihin suuntiin. Ja se, että luut ovat vahvat jokaiseen suuntaan, on aina hyvä asia esimerkiksi murtumien ehkäisyssä vaikkapa kaatumisten yhteydessä.
He kehittävät motoriikkaa ja oppivat liikeratoja.
Kaikenlaisissa rapukävelyissä, sivuttaisloikissa, kierimisissä, roikkumisissa, ja vastaavissa taitoharjoittelussa lihaksia tulee käyttää tietyssä järjestyksessä liikkeen sujuvuuden varmistukseksi. Tämä taas vaatii aivoissa tiettyä keskittymistä liikkeen opettelussa. Onkin näyttöä, että taitoharjoittelu kasvattaisi aivoissa synapsien määrää. Tällöin moninaista taitoharjoittelua tekevällä on parempi potentiaali oppia uusi motorinen tekniikka tai liikerata. Lisäksi esimerkiksi pianistilla käsien käyttöä edustava alue aivoissa olisi suurempi kuin verrokeilla. Eli taitoharjoittelulla on aivoja kehittävä vaikutus ja se lisäksi parantaa potentiaalia oppia lisää motorisia liikkeitä.
He kehittävät tasapainoa.
Tasapainoon liittyy olennaisesti asentokontrolli. Asentokontrolli on kyky säilyttää tasapaino ja korjata tasapaino tietyssä liikkeessä tai asennossa. Menemättä tarkemmin liikekontrollin tarkkaan analyysiin, sanottakoon, että tätä taitoa voi harjoitella siinä missä muitakin taitoja. Ja tasapaino ja liikekontrolli ovat tärkeitä ominaisuuksia arkielämässä, etenkin vanhemmalla iällä pystyssä pysymisen kannalta ja kaatumisesta johtuvien vammojen ehkäisyssä.
He venyttävät jänteitä ja lihaksia.
Nykyään on vallalla jonkinlainen venyttelyn vastaisiakin mielipiteitä, koska venyttelyn ei olla todistettu parantavan suorituskykyä tai ehkäisevän loukkaantumisia. Kuitenkin, tietty venyvyys ja liikkuvuus on hyvästä jo ihan arkiaskareiden sujumisen kannalta; esimerkiksi kenkien jalkaan laittaminen tai esineiden nostaminen lattialta alkaa jossain vaiheessa vaikeutua, jos liikkuvuus huonenee liiaksi.
Mitä lasten spontaanista kehon käytöstä voidaan oppia
Tuntuu, että jossain vaiheessa ikääntymistä ihmiset kadottavat tämän spontaanin tavan koetella oman kehon kaikkia liikunnallisia puolia. Uskaltaisin väittää, että tietynlainen liikkumisen notkeus, tasapaino ja koordinaatio sekä jopa lihasvoima säilyisivät paljon paremmin jos aikuisenakin uskaltautuisi tasapainoilemaan reunakivetyksille, roikkumaan oksiin, tekemään kuperkeikkoja, hyppimään penkeiltä lattialle ja tekemään satunnaisia juoksusprinttejä. Jotenkin aikuisena sitä vain haluaisi liikkumisesta tehdä ylistrukturoitua; kyykkyhypyt yms. tuntuvat olevan valitettavan kummeksittuja jos niitä tekee ryhmäliikuntatunnin ulkopuolella.
Toisaalta ehkä spontaani liikkuminen vähenee ajattelutoiminnan ja vastuun kasvaessa; kun päässä pyörii sen tuhat ajatusta, ei jää resursseja miettiä mitä kivaa liikunnallista tässäkin huoneessa voisi tehdä. Elämä ei olekaan enää yhdessä hetkessä elämistä, vaan myös tulevaisuuden ja menneisyyden ajattelemista. Ehkäpä aikuinen ei lähde ruokapöydästä hevoslaukkaa pois, koska hänen tulee huolehtia ruokailun jälkeen ruokapöydän siivouksesta ja tiskien tiskaamisesta.
Kysyisin kuitenkin, että voisiko spontaania liikkumista rakentaa aikuisille sopivan stukturoidusti. Että vaikka tietyt portaat askeltaa kaksi porrasta kerrallaan tai juosten. Tai että tietyssä paikassa pyrkii aina tasapainoilemaan jonkin reunakivetyksen matkan. Tai joka päivä klo 17:30 tekee kymmenen kyykkyhyppyä. Tai jättää olohuoneen oven viereen 20 kg hiekkasäkin, jonka siirtää toisinaan oven toiselle puolelle ohikulkiessa. Tällä tavoin aikuisetkin käyttäisivät kehoaan laajasti eri tavoin pitkin päivää. Vai menisiköhän tällainen jo liian määräykselliseksi aikatauluttamiseksi..
Myös urheilijoille spontaani liikunta pitkin päivän sopisi hyvin. Väittäisin, että kestävyysurheilijoilla esimerkiksi sopivan venyttely-, taito-ja tasapainoharjoittelun määrää voisi hyvinkin nostaa kokonaiskuormituksen siitä kärsimättä.
Ei kommentteja