Nostavatko varusteet harjoittelun tasoa?

Nostavatko varusteet harjoittelun tasoa?

Nykyisellään kuntoiluun on olemassa valtava määrä erilaisia harjoittelun tasoa nostavia välineitä. Esimerkiksi pyöräily on eräs hyvä esimerkki tässä. Maantiepyöräilyn harjoittelua hepottamaan voi luonnollisesti hankkia hyvän maantiepyörän (1500 e). Sen lisäksi lukkopolkimet ja pyöräilykengät (150 e), tehomittarin (1000 e), kadenssi- ja nopeusmittarin (40 e), sykemittarin (100 e) ja pyöräilyvaatteet (100 e). Turvallisuussyistä kypärä on ehdoton hankinta (50 e).

Tätä vasten toisena ääripäänä on jonkun sukulaisen tallista kaivettu, ilmaiseksi saatu retkipyörä 80-luvulta. Tässäkin tapauksessa kypärä on hyvä hankkia (50 e).

Näissä varusteissa hintaero on huomattava, mutta kannattaako moinen panostus?

Pyöräily erilaisin varustein antaa samat tulokset

Pyöräilyä eri varustein. Kumman kunto kohoaa paremmin? Sitä ei näe varusteista, vaan täytyy tietää kauanko ja millä teholla pyörää poljetaan.

Kohoaako kunto varusteilla?

Pääkysymys onkin, auttavatko parhaimmat varusteet parempaan harjoitusvasteeseen? Stereotypisesti maantiepyöräilyvarusteisiin sonnustautunut uudenaikaisella kilpapyörällä menijä nähdään kovakuntoisempana ja kovemmin harjoittelevampana kuin prässihousuissa ja kauluspaidassa isän vanhalla retkipyörällä polkeva matkaaja. Tosiasia kuitenkin on, että ennen kuin pyöräilyn kokonaisrasitusta mitataan, ei sivustakatsoja voi tietää kumpi harjoittelee kovemmin. Itse olen molemmissa puvustuksissa ja välineillä tehnyt niin kovia harjoituksia kuin leppoisampiakin rullailuja.

Pääajatuksenani onkin pyrkiä sanomaan, että varusteet eivät nosta kuntoa. Huonoilla varusteilla pääsee samaan kuntoon kuin hyvilläkin. Vaikka vanhalla retkipyörällä keskinopeudet jäävätkin alemmas kuin hyvällä kilpapyörällä, polkimiin tuotettu teho on se, joka kuntoa nostaa tai jättää nostamatta.

Miksi ostaa kalliita varusteita kuntoiluun?

Pääsyy hankkia parempia varusteita kuntoilijalla lienee miellyttävyys ja tarkoituksenmukaisuus. Esimerkiksi 3 tunnin pyörälenkki tuntuu miellyttävämmältä ja vauhdin hurma on suurempi paremmilla varusteilla; kukapa sitä uimaankaan lähtee nilkkapainojen kanssa. Lisäksi nykyajan mittarit antavat vakavammin kuntoiluun suhtautuville paljon enemmän erilaista tietoja harjoittelun seurantaan kuin pelkät poljetut kilometrit, mikä saattaa monia innostamaan liikkumaan vielä enemmän. Sanoisinkin, että varusteisiin kannattaa alkaa panostamaan siinä vaiheessa kun harrastus on jo saanut enemmän pohjaa kuin pelkän alkuinnostuksen. Ja siinä vaiheessa hyvien varusteiden tuoman edun jo huomaakin paremmin.

Nykyajan mittarit antavat paljon sellaistakin dataa, mikä ei välttämättä aukea asiaan perehtymättömälle. Kuten silloin, jos lenkin päätteeksi mittari ilmoittaa, että uusi kynnyssyke on 150 lyöntiä minuutissa, VO2max on 48 ml/kg/min, FTP on 179 W ja W’ on 23 kJ. Niinpä parhaimpien välineiden käyttö pelkkään kuntoilutarkoitukseen voi toisinaan olla hieman yliampuvaa. Tosin, tällöin voi kuntoilijallakin herätä kiinnostus päästä jyvällä liikuntafysiologian teorioihin, kunhan löytää keneltä kysyä. Ja uuden oppiminen on ylipäätään aina kannustettavaa ja palkitsevaa.

Lenkille väärissäkin varusteissa

Pyöräillen kuntoa

Kunto kohoaa pyörälenkillä kunhan löytää toimivan pyörän.

Sanoisinkin siis, ettei sinänsä ole vääriä asusteita lenkeille tai kuntoiluille. En nyt tokikaan kannusta korkokengissä juoksemaan, mutta ei lenkille lähdettäessä aina tarvitse olla viimeisen päälle varustautunut, eikä kunnon kohottaminen vaadi aina suuria investointeja. Jos tallista löytyy toimiva pyörä, niin sillä voi jo kuntoaan lähtee kohottaamaan. Ei kuntoiluharrastuksen vaadi sitä, että siitä pitäisi koko elämää tehdä. Kotonakin voi keskivartalolihaksia tai leukojakin vetää ohimennen vaikka pikkutakki päällä. Tärkeintä on säännöllisesti haastaa kehoa edes pienissä määrin.

Ei kommentteja

Jätä kommentti